Rudolf Elving

Elvingintornin historiaesitys 18.5.2017

Elvingintornin historiasta ei voi puhua, kertomatta Rudolf Elvingistä. Erään aikalaiskaskun mukaan Saksan keisari Wilhelm oli pantu turvasäilöön, kun hän oli osoittautunut siinä määrin suuruudenhulluksi, että oli kuvitellut olevansa vuorineuvos Elving. Tämä jo kertoo, ettei Rudolf ollut kuka tahansa mies.

Rudolf Elving syntyi Loviisassa 4.7.1849 kaupunginlääkärin poikana. Isä Antonin suku oli lähtöisin Uudestakaarlepyystä. Isoisä Henrik oli ollut kuvernöörinkanslianpäällikkö ja valtioneuvos, joten Rudolf kuului monessa polvessa Suomen valtaeliittiin. Elvingin kuoli 1927 ja kartanoa jäivät hoitamaan leski Anna ja poika, asessori Hjalmar Rudolf. Anna kuoli 1948 ja Hjalmar 1952, jo siinä vaiheessa kartano oli rappeutunut ja tilanne paheni kun omistus siirtyi suvun jälkeläisille Ruotsiin. Sen seurauksena tämäkin torni rappeutui niin, että sinne ei enää 1960 – luvun alussa voinut nousta.

Rudolf valmistui tuomariksi 1872 ja hän toimi asianajajana 16 vuotta. Sen jälkeen hänestä tuli Yhdyspankin johtaja. Samalla hän oli mukana kunnalliselämässä ja myös valtakunnan politiikassa ollen valtiopäivillä 1885- 1894 porvarissäädyn edustajana. Yhtenä aktiviteettinaan hän perusti Nya pressen – lehden 1882. Vuorineuvos hänestä tehtiin hänen 50 vuotispäivänä.

Elving oli liikemies, joka perusti monia yrityksiä sekä istui useissa yritysten ja järjestöjen johtokunnissa. Näistä kannattaa nostaa esiin Tampereen Kattohuopatehdas, jonka hän omisti yksinään. Toimintaa laajentaakseen hän osti 1895 Valkealan pitäjän Mattilan kylästä maata ja kosken, johon perusti Voikkaan paperitehtaan. Vuonna 1904 tapahtui Kymin osakeyhtiön, Kuusankoski Osakeyhtiön ja Tampereen Kattokattohuopatehtaan sulautuminen Kymin osakeyhtiöksi, joka tänä päivänä erilaisten yritysjärjestelyjen kautta UPM Oyj nimisenä omistaa tämän tornin ja ympäröivät maa-alueet. Fuusion puuhamiehenä touhusi kukapa muu kuin Rudolf, hänestä tuli uuden suuryrityksen päätoiminen johtokunnan puheenjohtaja. Johtajakausi on levotonta aikaa, siihen sisältyi 1905 suurlakko ja 1906 Voikkaan tehtaan suurpalo. Elving hankki yhtiölle laajoja metsämaita. Omistuksia oli Pohjanlahdelta Laatokan rannoille yhteensä 101 000 ha.

Hän alkoi johtajakauden jälkeen ja jo sen aikana harjoittaa maataloutta Valkealan Hevosojalla ja Kirjokivessä, suurimmillaan vuosisadanvaihteessa näihin tiloihin sisältyi maata 4600 ha.  Niistä tuotteita vietiin tehdaskyliin, parhaiten kauppa kävi litviikkipäivinä eli joka toisen viikon palkkapäivänä. Elvingin tilat toimivat mallina Valkealan muille talonpojille, koska sinne hankittiin kaikki uutuudet, joilla edistettiin tuottavuutta. Hän toimi myös koko Suomen maatalouden kehittäjänä, ollen esim. perustamassa Pellervo-seuraa, joka oli vain yksi niistä valtakunnallisista järjestöistä, joiden hallituksiin hän kuului. Erityisesti hän edisti koko maassa soiden ottamista viljelyyn ja metsän kasvatukseen.

Hän oli erittäin innokas metsämies ja oli palkannut metsästyksen valvojaksi pari miestä, jotka käyttivät varmasti myös tätä tornia työssään. Erityisesti hän halusi ketut pois syömästä jäniksiä. Täysin siinä hän ei onnistunut edes ammattimaisen ketunpyytäjän voimilla, niinpä Rudolf tuotatti Keski-Hämeestä 16 jänistä junalla täydentämään riistakantaa. Ilmeisesti vahingossa tuotiinkin rusakkoja, jotka levisivät Valkealaan ja laajemmalle, joten puutarhojamme talvisin vieroittavat rusakot saattavat olla Elvingin tänne tuomia.

Rudolf myi pääosin omistamansa maa-alueet Kymi – yhtiölle 1913. Kirjokiven kartanoalue jäi hänelle ja sinne hän rakennutti loisteliaan puiston. Puistossa oli normaalien lampien ja istutusten lisäksi myös kolme tykkiä Tihvetniemen kärjessä. On sanottu, että puistolla oli paljon yhtäläisyyksiä Aulangon kanssa, jonka rakennutti samaan aikaan elänyt toinen suurmies Hugo Standertskjöld.

Osana puistoa Elving rakennutti Elvingin tornin 1907, siis 110 vuotta sitten. Torni on alun perin rakennettu kalastuksen valvontaa ja palovartiointia varten. Osmo Kanerva kertoo kirjassaan 1985 siitä, että museovirasto on tehnyt suunnitelmia tornin kunnostamiseksi ja avaamiseksi matkailukäyttöön. Tästä alkaakin toinen tarina.

Raimo Hovi